Valvomisen sunnuntai 16.11. oli kaksinkertainen juhlapäivä Akaan seurakunnassa. Aamumessussa Akaan kirkossa lääninrovasti Jari Kemppainen asetti kappalaisen virkaan Kaisan Kareman. Samaan aikaan Tampereen tuomiokirkossa piispa Matti Repo vihki diakonian virkaan seurakuntamme diakoniatyöntekijän Marja Hovin.

Lääninrovasti Kemppainen evästi Kaisaa puheessan kappavertauksella. Kappamitta ei sinänsä liity mitenkään kappalaiseen, mutta mitta-asia kylläkin. Usein me itse tai muut ihmiset mittaamme itseämme monin toivein ja odotuksin. Sen saa Kaisakin kappalaisen virkaa hoitaessaan huomata. Sitä virkaa ovat jo edeltäjätkin hoitaneet, ja Kaisa saa tehdä tehdä työtään omien voimavarojensa ja lahjojensa mukaan. Kappamitallakin on tietyt rajat, ja niitä rajoja on Kaisalla oikeus pitää jaksaakseen viran hoidossa.

Saarnassaan Kaisa kertoi omasta teologian opiskelun alkuajoista. Muutto Helsinkiin pelotti maalaistyttöä: hän varautui ihan konkreettisesti ostamalla huoltovarmuustarvikkeita asuntoonsa. Päivän evankeliumiteksti kertoi viisaista ja tyhmistä neitsyistä. Viisaat osasivat varautua lamppuöljyn riittävyyteen, mutta tyhmät eivät. Saarnaa valmistellessaan Kaisalla oli tullut mieleen, kun hän valvoi ja varautui omalla tavallaan opiskelujen alettua Helsingissä.

- Vertaus ei sano, että nukahtaminen olisi synti. Vertaus haluaa sanoa, että herääminen on lahja. Morsiusneitojen kuulema huuto "Ylkä tulee!" ei ole tuomion ääni. Se on juhlaan kutsu. Jumalan juhlien kutsu.
- Varautuminen tarkoittaa elämistä tietoisena siitä, että Jumala on läsnä. Varustautuminen tarkoittaa, että meillä on ihan jokainen päivä mahdollisuus rakastaa, palvella, kuunnella, lohduttaa. ... Meidän ei tarvitse varustautua peläten vaan rakastaen, Kaisa kertoo saarnassaan.
- Tällaista seurakuntaelämää yritän parhaani mukaan toteuttaa omalta osaltani Akaan seurakunnassa. On innostavaa saada tehdä työtä tässä seurakunnassa.

Kaisa Kareman virkaanasettamismessun jälkeen joimme juhlakahvit kirkossa. Juhlakahvien yhteydessä kirkkoherra Leena Sorsa jakoi rohkaisun sanoja Kaisalle.
- Me kristittyinä uskomme, että jokainen meistä on kutsuttu omalle paikalleen. Sinun paikkasi ja panoksesi ei ole sattumaa, vaan osa suurempaa suunnitelmaa. Jumala on antanut sinulle lahjoja ja taitoja, jotka rikastuttavat tätä yhteisöä. Jo nyt näemme, miten ne kantavat hedelmää.
- Hän sanoo: "Minä olen kanssasi, älä pelkää." Kun työ tuntuu raskaalta, muista, että Hänen armonsa riittää. Myös me työkaverit ja seurakuntalaiset olemme täällä tukemassa sinua.

******

Sosionomi-diakoni Marja Hovi toimii tällä hetkellä diakoniatyöntekijän sijaisuudessa Akaan seurakunnassa. Hänet vihki diakonian virkaan piispa Matti Repo Tampereen tuomiokirkossa viime sunnuntaina.

- Uudella uralla on luonnollista kysellä, miten kauan tässä työssä jaksan. Jokaisessa työssä saa pohtia motivaationsa pysymistä. Saanko työstä iloa, onko siinä imua, joka saa joka aamu nousemaan ja lähtemään työhön? Seurakunnissa tämä on ehkä erityisen polttava kysymys, kun toimitaan usein sellaisissa tehtävissä, joiden tulokset eivät ole päivän päättyessä nähtävissä, piispa pohtii saarnassaan.

- Seurakunnan työntekijöihin kohdistuu odotuksia, jotka usein tuntuvat korkeammilta kuin muilta odotetut. Heihin asetetaan jonkinlainen mielikuvaleima vain siksi, koska he ovat kirkolla työssä, ja sitten heitä peilataan tätä ihanteellista mielikuvaa vasten. Toki heiltä Uudessa testamentissa odotetaankin hyveellistä elämää. Mutta siellä luetellut hyveet ovat samat kaikille kristityille. Mitä puhutaan seurakunnan työntekijöistä esikuvana tarkoittaa juuri sitä, että samaa kuin heiltä odotetaan myös seurakuntalaisilta. Miksi he muuten olisivat esikuvina, ellei juuri siksi, että heistä on tarkoitus ottaa mallia ja pyrkiä itse sellaiseksi, jollainen toivoisi toisten olevan.