Lahjoituksena saatu reliefi muistuttaa menneiden sukupolvien työstä ja arvoista  

Lahjoituksen luovuttivat Essi Mustilan serkut Antti Tanni Viialasta ja Liisa Tanni Pirkkalasta, ja lahjoituksen vastaanotti seurakunnan edustajana kanttori-urkuri Heikki Ali-Löytty. Tilaisuudessa olivat läsnä lahjoittajan ja edellä mainittujen lisäksi Essi Mustilan edesmenneen Juhani-veljen tytär Jaana Mustila ja serkut Timo Mustila vaimonsa Liisan kanssa ja Marjatta Lunnasluoto Hämeenlinnasta tyttärensä Minna Hietasen kanssa. Paikalla olivat myös ystävä Sääksmäeltä, rouva Anja Peräkääly sekä Akaan seurakunnan suntio Harri Poutanen.

Lahjoituksellaan Essi Mustila haluaa muistaa kunnioituksella isäänsä Artturi Mustilaa ja isoäitiään, kaikkien mukana olleiden serkkujen rakasta Matilda-mummua. Juhlahetki päätettiin yhdessä laulettuun, Heikki Ali-Löytyn säestämään Suvivirteen.

Artturi Mustila syntyi Viialan Varrasniemen Mustilassa v. 1892 ja kuoli v. 1950 Mehiläisen sairaalassa Helsingissä. Hänen leposijansa on Viialan hautausmaalla. Hän oli paitsi maanviljelijä ja talon isäntä, myös Viialan Kansallis-Osakepankin johtaja, aviomies ja viiden lapsen isä. Hän oli myös aktiivinen jäsen Viialan seurakunnan toiminnoissa seurakunnan perustamisesta eli vuodesta 1927 lähtien. Hän toimi seurakunnan isännöitsijänä ja varainhoitajana. Hän oli myös Viialan seurakunnan kirkkohallintokunnan jäsen ja uuden kirkon rakennusajan rakennuslautakunnan jäsen.

Ihmisenä Artturi Mustila oli toiminnallinen, luotettava, turvallinen ja lämminsydäminen isähahmo, joka otti suvun pikkutytötkin mielellään isoon, lämpimään syliinsä.
Matilda Mustila, omaa sukua Yli-Heikkilä, syntyi Yläneellä v. 1863 ja kuoli kotonaan Varrasniemessä v. 1947. Hänen viimeinen leposijansa on Toijalan hautausmaalla. Matilda löysi aviomiehekseen Mustilan isäntä Alfredin vieraillessaan serkkunsa luona Konhon kartanossa. Perheeseen syntyi kaikkiaan kahdeksan lasta, joista viisi sai elää keski-ikään ja vanhuuteen asti. 

Matilda oli velvollisuudentuntoinen, lempeä ja samalla vähän ”tiukkakin” taitava emäntä, jolle miehensä varhaisen kuoleman jälkeen ja myöhemmin kansallissodan aikana jäi valtava huoli ja vastuu lapsista ja ison talon töistä. Hän oli lujasti Luojaansa luottava ja säilytti vaikeuksienkin keskellä iloisen mielensä - hän lauloi aina, niin vapaa-ajallaan kuin lieden ääressä tai navettaan mennessään. Hän antoi myös yösijan ja ruokaa maanteiden kodittomille kulkureille, jotka tiesivätkin, että Akaan seudulla yösijan saa kahdessa talossa: Konhon Toivettulassa ja Varrasniemen Mustilassa. 

Matilda-mummu jätti lapsilleen ja lastenlapsilleen perinnöksi lujan luottamuksen Jumalaan ja yhdessä laulamisen laulunlahjan sekä vanhan, 1800-luvulta peräisin olevan pitkän rukouksen, vanhakantaisin sanamuodoin ja Varsinais-Suomen murteella kirjoitetun. Se jäi kuitenkin hyvin lapsenkin mieleen ja käyttöön.

Teksti: Liisa Tanni
Kuvat: Anja Peräkääly

Reliefin sijoituspaikka on seurakuntasaliin tultaessa seinällä salin oikealla puolella.

Reliefin luovutustilaisuudessa kokoonnuttiin ryhmäkuvaan. Eturivissä vasemmalta Liisa Tanni, Heikki Ali-Löytty, Essi Mustila ja Liisa Mustila. Takarivissä Antti Tanni, Marjatta Lunnasluoto, Minna Hietanen, Jaana Mustila, Harri Poutanen ja Timo Mustila.

Liisa Tanni kertoi tilaisuudessa reliefiin liittyvistä henkilöistä ja heidän historiastaan.
 

Reliefi sain paikan seurakuntatalon sisäänkäynnin läheisyydestä.