Pyhäinpäivänä sytytän kynttilän.
Kun raapaisen tikkua askin kylkeen
ajattelen häntä,
joka ehti tavata vain yhden 
19 lapsenlapsestaan.
Kun liekki syttyy,
ajattelen heitä
jotka lähtivät täältä samana syksynä
vuosia sitten.
 
Kun ohjaan liekin kynttilän lankaan,
ajattelen häntä,
joka näytti minulle Otavan ja Pohjantähden
ja kantoi surua sisällään.
Kun kynttilä syttyy
ajattelen häntä
jota kerran kannoin sydämeni alla
ja joka nyt on kaikkialla, minne menenkin.

Pyhäinpäivänä hautausmaiden pimeys on häikäisevää pimeää. Tuhannet liekit syttyvät rakkaittemme haudoilla ja muistolehdoissa. Me muistamme heitä, jotka ovat kulkeneet täällä ennen meitä. Me muistamme heitä, joilta olemme saaneet paljon ja yhdessä ihmetelleet elämää. Me muistamme heitä, jotka saivat elää pitkän elämän täynnä hyviä asioita, mutta joille kärsimys ja kipu tulivat silti liian tutuksi.  Me muistamme heitä, jotka lähtivät liian aikaisin ja yllättäen, repivät sydämemme rikki ja jättivät jälkeensä kysymyksiä ilman vastauksia.

Kristinusko antaa meille lupauksen siitä, että kaikkein pimeimmässäkin paikassa loistaa valo. Kaikkein yksinäisinkin paikka ja hetki on sellainen, jossa Jumala on läsnä. Kärsimykselle ja kuolemalle ei ole tyhjentävää selitystä, mutta meille luvataan, ettemme ole silloinkaan yksin.  
Kirkoissamme ristille naulittu Jeesus muistuttaa siitä, että hän on kokenut kuoleman, hän on silloinkin kanssamme, ja hän on mukana myös sen jälkeen. ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Se, joka luottaa minuun, saa elää, vaikka kuoleekin.”

Pyhäinpäivänä muistamme paitsi täältä lähteneitä rakkaitamme, myös kaikkia Jeesukseen ja Jumalan armoon aikanaan turvanneita ihmisiä, kaikkia pyhiä. Me olemme osa sitä pyhää ketjua jo tänään, kun vielä on meidän aikamme elää maailmassa ja turvata Jumalaan, ja rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseämme.

On vapauttavaa tietää, ettemme ole yksin, olemme osa sukupolvien ketjua omalla pienellä paikallamme. Olemme saaneet elämän lahjana, ja Jeesus on maksanut ristillä velkamme. 

Silti pyhäinpäivänä tietoisuus paikasta sukupolvien helminauhassa voi herättää meissä ajatuksen, jonka lauluntekijä Vesterinen on kirjaillut kappaleeseen ’Turisti’:

”Me ollaan velkaa niille, jotka menneet on, ja niille, jotka saavat seuraavan vuoron.”

* * * * *
Kun tulevana pyhäinpäivänä sytytät kynttilän, liityt osaksi kuoleman pimeyden voittavaa valoa. Jeesus Kristus on luvannut meille: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12.)

Siunattua ja lohdullista pyhäinpäivää sinulle!

Lillimari-pappi