Kirkon diakoniatyöntekijät ovat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia, jotka auttavat monissa kriiseissä.

Apua elämän kriiseihin

Uutislistaukseen

valokuplia, kahvikuppi ja raamattukirja pöydällä Kuva: Pixels

Aloite evankelioimistoiminnan vahvistamisesta kirkossa

9.11.2021 10.32

Kirkolliskokouksessa on esitetty aloite evankelioimisen vahvistamisesta kirkossa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous kokoontuu 8.–12.11. istuntoviikolleen Turun kristilliselle opistolle.

Nelivuotiskertomuksessa ”Uskonto arjessa ja juhlassa, Suomen evankelisluterilainen kirkko 2016-2019” on kuvattu ja pohdittu uskonnollisuuden ja myös kirkkoon kuulumisen tai kuulumattomuuden haasteita. Suosituksissa (s. 265-266) ei kuitenkaan mainita mitään kirkon missionaarisuudesta eikä evankelioimistoiminnasta sen olennaisena osana. Sen sijaan mainitaan muuten  kannatettavia asioita, kuten yhteyksien rakentaminen, ihmisten oman elämäntilanteen kohtaaminen, erilaiset spiritualiteetinkäytänteet, luonnossa liikkuminen, ympäristökysymykset ja uskontodialogi.

Kirkosta eroaminen jatkuu

Kirkosta eroaminen jatkuu voimistuvalla vauhdilla. Maassamme on jo yli miljoona ihmistä, jotka eivät kuulu mihinkään kirkkokuntaan. Ei riitä, että esitämme erilaisia rationaalisia syitä kirkkoon kuulumiseen, kuten perinteen säilyttäminen, kirkolliset toimitukset tai sen, että kirkko tekee monenlaista hyvää. On selvää, että kirkollisiin toimituksiin panostaminen ei riitä, vaan missionaaristen yhteisöjen merkitys tulee entistä tärkeämmäksi. Käsitys luterilaisen uskon vaikutuksesta perusarvojen ylläpitäjänä yhteiskunnassa on jo murtunut.

Tarvitsemme kirkossa vahvaa evankeliumin julistamisen ja diakonian välistä yhteyttä. Kun syy kirkkoon kuulumiseen ohenee, se on ilmennyt nopeasti esimerkiksi kastettujen lasten vähenemisenä jopa kirkkoon kuuluvien perheiden joukossa. Tarvitaan muitakin syitä lasten kastamiseen kuin pelkkä perinne.

Kristillinen tieto kapenee

Kristillinen tieto ja uskonnonlukutaito vähenevät uhkaavaa vauhtia. Pinnallinen ja virheellinen tieto uskonnollisen uskon olemuksesta on laajaa, ei ainoastaan mediassa. 

Seurakuntien evankelioimistoiminnan vahvistaminen voi tuoda tähän muutoksen, koska se sisältää myös kristinuskon perusteiden opettamisen. Evankelioimis- ja opetustoiminta on kirkon yhteinen tehtävä eikä sitä voi ulkoistaa millekään muulle taholle.

Keskittyminen kirkon perustehtävään

Jeesuksen antama lähetyskäsky rohkaisee evankelioimiseen. Luterilainen tunnustus korostaa sitä, että evankeliumin tarkoituksena on vanhurskauttavan uskon syntyminen. Kirkon nykytila ja tulevaisuus edellyttävät nyt erityistä panostusta siihen, mikä kuuluu kirkon olemukseen ja identiteettiin: rukous, halu evankeliumin julistamiseen aina ja kaikkialla sekä ihmisten johtaminen Kristuksen tuntemiseen.

Missionaarisuus ei ole vain kansainvälistä työtä, millä käsitteellä lähetystyö on monissa seurakunnissa korvattu. Lähetystyötä ei tehdä ainoastaan maamme rajojen ulkopuolella, jolloin kotimainen toiminta on vain ”seurakuntatyötä”. Evankelioimistoiminnalla kirkko pyrkii tavoittamaan kaikki ihmiset kaikkialla, myös kotimaassa.

Evankelioimisen teologiaa ja toimintaa

Evankelioimisen teologiasta ja toimintamuodoista on laadittu Suomessa ja kansainvälisesti vuosikymmenien ajan monia selvityksiä ja tutkimuksia. Niitä tulee hyödyntää täysimääräisesti. Muun muassa Kirkkojen maailmanneuvoston vuonna 2017 julkaisema Euroopan evankelioimisen käsikirja on tarjonnut perusteellisen teologisen selvityksen evankelioimisen suhteesta Jumalan missioon ja ekklesiologiaan sekä käytännön evankelioimistoiminnan muotoja.

Kirkkomme lähetyksen peruslinjauksen ”Yhteinen todistus” (2018) toimintaperiaatteissa todetaan: ”Evankeliumi on liikkeelle lähettävä voima. Kirkko kohtaa kokonaisvaltaisesti kaikki ihmiset lähetystyön ja evankelioimisen välityksellä.”

”Ovet auki, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon strategia vuoteen 2026” tuo alkusanoissaan painokkaasti esille kirkon olemukseen kuuluvan missionaarisuuden: ”Kirkon elämä on missionaarista. Siksi on lähdettävä liikkeelle julistamaan ja palvelemaan. Evankeliumi eletään todeksi ihmisten keskellä.”

Piispainkokous ja kirkkohallitus ovat keväällä 2020 hyväksyneet kirkon ammattien ydinosaamiskuvaukset. Niissä kuvataan ydinosaamista, jota tarvitaan erityisesti hengellisessä työssä. Yhteiselle ydinosaamiselle keskeistä on, että kirkko toteuttaa Jumalan lähetystä. Ammattien ja erityistehtävien ydinosaamisten kuvauksista puuttuvat kuitenkin sen sanoittaminen, mitä 
tarkoittaa, kun usko Jeesukseen syntyy, sekä evankelioimistoiminnan koulutuksellisten valmiuksien hankkiminen.

Kirkolla on lukuisia koti- ja ulkomaisia ekumeenisia yhteistyösopimuksia, joiden merkitys seurakuntatasolla on vähäinen. Dialogeihin ja ekumeenisiin suhteisiin käytetään runsaasti voimavaroja. Riippumatta kirkkokuntien virallisista kotimaisista neuvotteluista suhteemme esimerkiksi protestanttisten vapaiden suuntien seurakuntiin on käytännön tasolla hyvin häilyväinen, ja se vaihtelee paikallisten työntekijöiden mieltymysten ja käsitysten mukaan.

Tuhannet kristityt yli kirkkokuntarajojen tekevät evankelioimistoiminnassa yhteistyötä ilman virallista tukea. Se näkyy myös tulevassa Missio22-kampanjassa. Kristittyjen yhteisen todistuksen kannalta luterilaisen kirkon pidättyväisyys on iso ongelma.

Piispa Teemu Laajasalon johtama evankelioinnin ja hengellisen elämän kysymysten neuvottelukunta on aloittanut vuonna 2021 työskentelynsä ja kokoontunut kaksi kertaa. Sen työskentelyn tuloksena syntyvää konkreettista aineistoa tarvitaan mahdollisimman pian seurakuntien evankelioimistyön tukemiseksi.

Muiden kirkkojen malleja

Kirkollamme on paljon kansainvälisiä yhteyksiä sisar- ja kumppanuuskirkkoihin. Erityisesti 2/3-maailman kirkot kasvavat ilman merkittäviä taloudellisia voimavaroja. Niiden elämä antaa vakuuttavan todistuksen evankelioimisesta ja missionaarisesta työnäystä. Esimerkiksi maailman suurimmat luterilaiset kirkot Etiopiassa ja Tansaniassa ovat avoimesti evankelioivia ja vahvasti ulospäin suuntautuvia. Niiden hengellinen elämä on vireää. Siksi ne kasvavat. 

Evankelioimistoiminnan vahvistuminen ilmenee myös Englannin kirkossa ja muissa anglikaanisissa kirkoissa, joissa on enenevässä määrin kasvanut ulospäin suuntautuneita, missionaarisia seurakuntia. Samalla ne kantavat  hiippakunnissaan merkittävää taloudellista vastuuta. Myös roomalais-katolinen kirkko on voimakkaasti korostanut mm. paavin ensyklikoissa evankelioimisen merkitystä.

Kirkkojen maailmanneuvoston Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen komission maailmanlähetyskonferenssiin (2018) Arushassa Tansaniassa osallistui kymmeniä suomalaisia evankelioimisen ja lähetystyön toimijoita. Konferenssin julkilausumassa ”Hengessä eläen – kutsu muuttavaan opetuslapseuteen” todetaan: 
”Meidät on kutsuttu kasteen kautta muuttuvaan ja muuttavaan 
opetuslapseuteen, Kristus-keskeiseen elämäntapaan maailmassa, jossa monet ihmiset kohtaavat epätoivoa, torjuntaa, yksinäisyyttä ja arvottomuutta. - - -
Meidät on kutsuttu julistamaan hyvää sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, elämän täyteydestä, syntien tunnustamisesta sekä julistamaan anteeksiantoa ja lupausta iankaikkisesta elämästä.”

Ilosanoman julistaminen

Seurakunnissa tulee työntekijöiden ja jokaisen kristityn saada löytää evankelioimisen ilo. Evankelioimistoiminnan käytäntöön saattaminen ja tehokas toteuttaminen koko kirkon ja kaikkien seurakuntien tasolla vaativat nyt aktiivisia toimenpiteitä. Esitämme tämän aloitteen kirkolliskokouksen hyväksyttäväksi siinä luottamuksessa, että juuri piispainkokouksen välityksellä voidaan kirkon evankelioimistoiminnassa saavuttaa nopeasti tuloksia.

Pyydämme piispainkokousta
1) laatimaan kiireellisesti seurakuntien evankelioimistoimintaa varten 
käytännön toimintaperiaatteet ja viestittämään ne hiippakuntien kautta 
kirkon kasvun vahvistamiseksi,
2) kehottamaan hiippakuntia järjestämään kirkkoherrojen kokouksen 
evankelioimistoiminnasta,
3) kehottamaan seurakuntia laatimaan tavoittavan ja säännöllisesti 
päivitettävän evankelioimistoiminnan suunnitelman,
4) laatimaan selvityksen siitä, paljonko seurakunnat kohdentavat 
voimavaroja evankelioimiseen suhteessa seurakunnan muuhun 
toimintaan, ja
5) selvittämään, miten evankelioimisen opettaminen liitetään 
läpäisyperiaatteella kirkon työntekijöiden ja luottamushenkilöiden 
koulutukseen.

11.10.2021
Pekka Simojoki, Arto Antturi, Göran Stenlund, Sirkka Pylkkänen, Pasi Palmu, Marja-Leena Ruostesaari, Janne Kaisanlahti, Hannele Karppinen, Niilo Räsänen, Juha Perilä, Vuokko Vänskä, Aulis Ansaharju, Jouko Ylinen, Eeva Hahtola, Soili Haverinen, Pekka Heikkilä, Jouko Jääskeläinen, Heikki Sorvari, Pauli Niemelä, Ville Auvinen, Hannu Kippo, Pekka Niiranen, Erkki Puhalainen, Johanna Lumijärvi, Erkki Koskenniemi, Matti Salomäki, Lasse Sulo, Arja Heikkinen, Antti Ahonen, Marianna Juntti, Seija Kuikka, Matti Ketonen

Edustaja-aloite 8/2021 kirkolliskokoukselle 
DKIR/939/00.08.00/2021