Kirkon diakoniatyöntekijät ovat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia, jotka auttavat monissa kriiseissä.

Apua elämän kriiseihin

Uutislistaukseen

Thaimaa_Laddawan Ackher_Joanna Lindén-Montes.jpg Laddawan Ackher ja hänen miehensä Wisaran Ackher opiskelivat Lähetysseuran stipendiaatteina ja ensimmäisinä alkuperäiskansojen edustajina Thaimaan luterilaisessa teologisessa seminaarissa. Kuva Joanna Lindén-Montes

Mitä lähetystyö on tänään?

28.9.2021 10.37

Hellekypäräpäinen lähetyssaarnaaja meni Raamattu kädessä palmun alle – ja jämähti sinne. Miksi tämä on monen mielikuva lähetystyöstä?

Suomessa ei tiedetty Afrikasta juuri mitään, kun Suomen Lähetysseuran työntekijät saapuivat vuonna 1870 Ambomaalle, nykyisen Namibian pohjoisosiin. Heidän elämäänsä alettiin seurata Lähetyssanomista, ja myöhemmin diaesitykset, lähetysnäyttelyt ja kouluvierailut tekivät Ambomaata tutuksi. Tansanian-kuulumisia alkoi tulla 1940-luvun lopulla.

”Olemme olleet vahvasti muokkaamassa suomalaisten käsitystä Afrikasta”, Lähetysseuran toiminnanjohtaja Rolf Steffansson toteaa.

Karikatyyri saarnamiehistä ei silti vastaa kuvaa edes ensimmäisistä lähetystyöntekijöistä. He alkoivat heti opettaa ihmisiä lukemaan ja tekivät aapisen, rakensivat rauhaa Ambomaan kuningaskuntien välisissä sodissa ja paransivat haavoja vähäisillä lääkintätaidoillaan.

”Lähetystyö lähtee halusta jakaa toisille lahjasta, jonka itse on saanut”, Steffansson sanoo. ”Kristinuskon harjoittamiseen kuuluu myös aina hädän kohtaaminen ja siten Jumalan valtakunnan näkyväksi tekeminen.”

Ensimmäiset lähetystyöntekijät kertoivat uskostaan, ja vähitellen syntyi seurakuntia ja paikallinen kirkko. Lähetysseuran työntekijät ovat eläneet tavallisten ihmisten keskellä, opetelleet heidän kielensä ja olleet rakentamassa yhteisöä.
”Työntekijöidemme vahva hengellinen motivaatio on auttanut mukautumaan erilaisiin, välillä vaikeisiinkin tilanteisiin ja olosuhteisiin”, Steffansson toteaa.

Suomalaisten harteilla ei ole siirtomaavallan taakkaa, mutta kulttuurista paremmuuden tunnetta on esiintynyt. Steffanssonista on silti epäreilua, että juuri lähetystyöntekijöitä syytetään kulttuurien tuhoamisesta.

He ovat toimineet oman aikansa tietoisuuden pohjalta, mutta oppineet jatkuvasti uutta paikallisten keskellä eläessään. Kaikissa kulttuureissa on sekä hyviä että ihmisoikeuksien vastaisia piirteitä, kuten vaikkapa tyttöjen sukuelinten silpominen.


Mihin vielä tarvitaan suomalaisia työntekijöitä?

Miksi Lähetysseuran ulkomaantyöntekijöiden määrä on vähentynyt paljon viime vuosina? Vastaus on, että maailma on muuttunut ja että aiempien sukupolvien työllä on syntynyt kirkkoja ja eri alojen oppilaitoksia.

Lähetysseura vastaa mahdollisuuksien mukaan kumppanikirkkojen ja -järjestöjen pyyntöihin. Toiveena voi olla äidinkielisen opetuksen tai raamatunkäännöstyön asiantuntija, talous- ja hallintoalan ammattilainen tai kehitysyhteistyön asiantuntija. Kumppanit pyytävät yhä useammin myös viestintäkoulutusta tavoittaakseen ihmisiä sosiaalisen median kautta.
Yksi tärkeimpiä lähetystyön muotoja on teologisen koulutuksen tukeminen.

Kehitysyhteistyötä Lähetysseura teki jo paljon ennen kuin sana keksittiin. Lähetysseura tukee kumppanikirkkojensa ja -järjestöjensä kautta erityisesti vammaisten ihmisten, naisten ja tyttöjen sekä syrjityssä asemassa olevien vähemmistöjen ihmisoikeuksien toteutumista. Kehitysyhteistyön rahoitus tulee pääosin ulkoministeriöltä, mutta tukea saadaan myös seurakunnilta, yksityisiltä ihmisiltä ja yhteisöiltä.

Lähetysseuran rauhantyössä pyritään saamaan ruohonjuuritason ihmisiä ratkaisuja etsimään, ja vaikuttamistyöllä pyritään muuttamaan epäoikeudenmukaisuutta synnyttäviä rakenteita.

Lähetystyötä tehdään kaikkialta kaikkialle

Evankeliumin on ajateltu vyöryvän länsimaista kohti Afrikkaa ja Aasiaa, aivan kuin sen alkulähde olisi täällä. Nykyään lähetystyö on kaksisuuntaista ja vastavuoroista osaamisen, ideoiden ja rahan jakamista.

Etelän kirkot ovat lähetystyössä aktiivisia. Meidän kirkkoomme kulkeutuu sieltä uusia vaikutteita, esimerkiksi musiikin osalta.
”Bolivian luterilainen kirkko haluaa olla lähetyskirkko”, toteaa pastori Emilio Aslla. ”Julistamme Kristuksen kokonaisvaltaista evankeliumia kaikille, etnisestä alkuperästä tai sosiaalisesta tilanteesta riippumatta.” 

Tärkeimpiä tehtäviä on yhteiskunnan suojattomimpien ihmisten elämän parantaminen. Köyhien kirkko tarvitsee kuitenkin toisten kirkkojen ja sisarjärjestöjen taloudellista tukea.
Thaimaan luterilainen kirkko on piispa Amnuay Yodwongin mukaan onnistunut evankeliumin välittämisessä, jos ihmiset kokevat sen välittävän kaikenlaisista ihmisistä. Diakoniatyön katsotaan kuuluvan jokaiselle seurakuntalaiselle, ja heitä koulutetaan siihen. Diakonian myötä myös kokonaisia perheitä on tullut seurakuntaan.

Seurakuntalaisille annetaan paljon vastuuta. Thaimaan kirkossa, kuten monessa muussa, varsinkin kehittyvien maiden kirkoissa, on vain vähän palkattuja työntekijöitä. Kirkko ei pysty vielä toimimaan ilman kumppanien, kuten Lähetysseuran, tukea. Myös lähetystyöntekijät ovat yhä tärkeä voimavara.


Lähetystyö on osa kirkon olemusta

”Lähetystyö on Jeesuksen seurakunnalleen antama tehtävä”, sanoo Olli Pitkänen, Lähetysseuran aluepäällikkö Kaakkois-Aasiassa. ”Se on Jumalan sydämen sykettä, jonka kautta Hän osoittaa rakkauttaan ja armoaan ihmiselle ja koko luomakunnalle. Evankeliumin ydin on armo ja syntien anteeksi saaminen ilman tekoja.” 

”Oikeus kuulla evankeliumi on ihmisoikeuskysymys. Tehtävämme ei ole käännyttää, vaan pitää evankeliumia esillä.”
”Lähetystyö on tehty, kun jokaisella on ollut mahdollisuus kuulla hyvä sanoma. Ihmisoikeuksien edistämistä ei voi erottaa evankeliumin viestimisestä. Lähetystyö tuo ajatuksen tasa-arvosta, hyväksynnästä ja armosta. Se nostaa ihmisen köyhyyden ja ihmisarvorikkomusten keskellä arvokkaaksi luoduksi.” 

Olli Pitkänen toteaa, ettei lähetystyö ole seurakunnalle vaihtoehtoinen työmuoto vaan kirkon perusolemusta. Se ei saisi olla vain lähetysjärjestöille ulkoistettu erityistoimenpide. Jos lähetystyö häviää keskiöstä, seurakunta menettää merkittävän osan identiteetistään. 

Rolf Steffanssonin mielestä lähetystyö on Suomessa aliarvostettu kansanliike. Lähetyspiirien ’sukankutojamummoille’ on saatettu naureskella hyväntahtoisesti, kun heidän merkitystään ei ole ymmärretty.
”Nämä ihmiset ovat tehneet työmme mahdolliseksi. He ovat olleet maamme ensimmäisiä kansainvälisyyskasvattajia, kertoneet työstämme ja vaikuttaneet asenteisiin, rukoilleet työmme puolesta ja antaneet omista varoistaan. Ilman tällaista tukea Lähetysseuran työ loppuu.” 


Evankeliumi on muutosvoima

”Nykyään puhutaan ihmisoikeusperustaisesta työstä, jossa vaalitaan kansainvälisissä sopimuksissa määriteltyjä ihmisoikeuksia. Kirkolliset kumppanimme eivät kuitenkaan sanoita työtään näin”, sanoo teologisen koulutuksen erityisasiantuntija Katri Härkönen, joka on ollut pitkään töissä Tansaniassa. ”He puhuvat evankeliumin voimasta, joka murtautuu läpi kovan ihmissydämen muuttaen yhteiskuntaa paremmaksi.” 

Evankeliumin vastaanottamisen myötä ihminen haluaa edistää oikeudenmukaisuutta ympärillään. 
Victorianjärven itäisen hiippakunnan piispa Andrew Petro Gulle tuntee sukumakansan keskuudessa Tansaniassa vallitsevan henkimaailman pelon.

”Ajattelimme, että koulutustason nostaminen auttaisi hälventämään pelkoja. Näin ei käynyt. Vasta evankeliumin vastaanottaminen muuttaa ihmistä ja poistaa pelon.” 

Teksti Pirre Saario